Terveisiä Petäyksestä!

Matka meni hienosti. Tutustuin uusiin mukaviin ihmisiin ja opin paljon uuttakin. Tai paljon ja paljon, mutta jotain ainakin. Kannattava reissu joka tapauksessa.

Matka alkoi keskiviikkoaamuna varhain. Kelien suhteen ei onnistanut, koska yöllä oli sitten satanut lunta ja ajokeli oli huono. Jo puoli tuntia ajettuani päätin pistäytyä pissille huoltoasemalle. Samalle asemalla, jossa "ohjaajan" kanssa poikkesimme useasti. Marssin reippaasti ovia kohti ja samaan aikaan joku käveli ulospäin. Kesti muutaman sekunnin ennen kuin tunnistimme toisemme. Molemmille levisi "sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen"-ilme. Ei siis romanttisessa mielessä vaan ammatillisessa.

Mies jonka kohtasin, oli entisen työnantajan palkkalistoilla monia vuosia. Vaikka emme työskennelleetkään saman katon alla muuta kuin firmana, olimme silti läheisiä ystäviä. Niin hänen kuin vaimonsakin kanssa. Nyt tuo mies kaappasi minut ovella kainaloon ja vaati yhteistä kahvitteluhetkeä.

Mies on aina tykännyt puhua itsestään. Niin nytkin. Toki osaa myös kuunnella muita ja olla kiinnostunut aidonoloisesti. Kerroin omat kuulumiseni siitä asti kun mies vaihtoi työpaikkaa ja yhteydenpito jostain harmittavasta syystä jäi. Kahvittelun lopuksi mies kaivoi takintaskusta käyntikorttinsa ja sanoi miettineensä useasti mitä minulle nykyään kuuluu. Ja pyysi ottamaan yhteyttä, koska haluaa tarjota minulle konsultointifirmassaan töitä! Miettikää! TÖITÄ.

Tällä viikolla jo kaksi ihmistä on tarjonnut minulle töitä!

 

Näin lumista oli Hauhon nurkilla!

Ja näin lumetonta kotinurkilla

Vielä viisi kilometriä kotiin!