Lääkäri oli sama, joka kesällä hoiteli angiinaani. Kyseli kuulumisia ja tuntemuksia leikkauksen jälkeen. Päivitti tietojani koneelle ja jutusteli mukavia. Kävimme läpi viime vuoden antibiootteja, jotka olivat oireita aiheuttaneet. Lopuksi lääkäri sanoi, että jos minä sattuisin saamaan vaikka keuhkokuumeen, ei lääkettä helposti löytyisi. Samaa sanottiin viime kuussa hammaslääkärissä. Eli nyt ei leikitä, vaikka olisi miten lievä flunssa!

Ihottumaa lääkäri tutki vain hetken, kun tokaisi, että ihotautilääkärin konsultaatio on välttämätön. Tietenkään työterveyssopimus ei sitä kata, joten sen maksan itse. Jos lääkäri haluaa näytteidenottoa, niin siinä työterveys tulee vastaan. Muut tutkimukset yksityisellä puolella kannattaa unohtaa, ovat kalliita kuulemma.

Sain sairaslomaa loppuviikon, lääkäri epäili puolitoista viikkoa sitten alkanutta tautia a-viruksen aiheuttamaksi. On kuulemma kahden viikon tauti ja lepo ainoa hoitomuoto.

Ihotautilääkärille sain ajan vasta helmikuun 19. päivä. Ensin harmitti, mutta sitten ajattelin, että jos tätä kurjuutta on kestänyt jo melkein vuoden, jaksan kyllä pari hassua viikkoa vielä.

Töihin soitin kotiin päästyäni. Toinen pomo aloitti kiroilemisen heti, mutta muistettuaan, että se on sentäs luottamusmies, jolle kiroilee, hillitsi itsensä ja vaihtoi äänensävyä. Toinen pomo oli heti myötätuntoinen ja kyseli vointia. Kertoili kuulumisia työmatkalta ja sanoi pitävänsä briiffauksen minulle heti kun tervehdyn. Ei ollut ollenkaan äkäisenä sairaslomani aihettamasta vuorojen  viilauksesta. Hetken päästä kiroileva pomo soitti takaisin. Kysyi, että kehtaisiko hän pyytää minua vaihtamaan vapaani ensiviikolla, että minua nyt loppuviikolla tuuraava suostuisi minua tuuraamaan! Suostuin vaihtamaan niin, että loppuviikon sijaan pidän vapaani alkuviikosta. Pomo kiitteli kovasti, vielä hetken päästä uudelleen tekstiviestillä!

Nyt menen maate.