Aamulla menin töihin, niinkuin ei mitään pakkopullaa päivälle olisi tiedossakaan. Tai niin luulin. Hetken päästä yksi toisen osaston sälleistä kysyi, että mikä ahdistaa. Sain vissyvedet väärään kurkkuun. Sanoin ettei mikään ahdista, mutta jo heti sen sanottuani tajusin, että pakkojuhlat illallahan ne ahdistaa.

Pakkojuhlat kuitenkin unohdin lattialle mennessäni. Päivä oli suht rauhallinen ja koska olen tunnettukin siitä, että en sotke yksityiselämää työelämään, niin en sitten sotkenut eilenkään.

Juhlat olivat ihan kivat. Juhlapaikka oli historiallisessa ympäristössä ja ruoka oli älyttömän hyvää. Porukka oli rentoa ja mukavaa.

Lähdimme kuitenkin ajoissa pois, koska kotona olevat lapset, miehellä kuumetta ja miehen veljellä hirmuinen hinku karaokea laulamaan. Oli harjoitellut viikolla valmiiksi 15 laulun setin. Köh.

Mies nukahti heti sohvalle. Minä laitoin Miirumaarun ja Serkkutytön tekemään ruokaa itselleen. Hyvää jauhelihamakaronimuhennosta tekivätkin. Serkkutyttö on nykyään usein meillä, koska poikaystävänsä asuu melkein meidän naapurissa ja Serkkutyttö itse naapurikaupungissa.

Miirumaaru ja Mutantti lähtevät viikon päästä viikoksi Vuokattiin. Saavat toivottavasti "maistaa" siellä palasen talvea. Miirumaaru oli ensimmäistä kertaa laskettelemassa pari viikkoa sitten ja homma oli alusta asti sujunut hienosti. Minä itse sain vuosia sitten traumoja laskettuani suoraan alas paikallisessa laskettelukeskuksessa. Ei mun juttu ei.

Mukavaa sunnuntaita kaikille.