Eilen istuin vielä viimeisessä palaverissa asian tiimoilta. Nyt se on ohi. Lopputulos ei miellyttänyt kaikkia, niinkuin ennustinkin. Toivottavasti enää ei tarvitse samaisen asian takia palaveroida ikinä.

Viime yönä kävin vielä unissani asiaa läpi. Heräilin jatkuvasti ja taaskaan uni ei ollut piristävää. Jossain vaiheessa näin erilaista unta. Seisoin vieraassa kaupungissa Hotelli Ilveksen edessä (en edes muista varmuudella onko missään sellaista hotellia... Tampereella?) kahden auton välissä tien laidassa. Olin ilmeisen näkymätön muille. Näin avonaisia ovia edessäni. Olisin halunnut astua joistakin ovista sisään, mutten kyennyt liikahtamaan. Kukaan ei kuullut minua, kukaan ei nähnyt minua. Vaikka ihmisiä käveli koko ajan kiireellä ohi.

Stressiä?

Varmasti!

Sain eilen kortin rakkailta lapsiltani Vuokatista.

Ei ole vaikea arvata, kuka on kortin Lyyli!