Isä oli eilisillä synttäreillä pirteä ja hyväntuulinen. Vertailimme passikuvia ja naureskelimme taas paljon. Ei sitä tuntunut jännitävän tämänpäiväinen operaatio juurikaan.

Tänään illalla äiti soitti. Isän leikkaus ei mennytkään putkeen. Operaatio kasvaimen poisto oli melkein sujunut hyvin, mutta loppuvaiheessa kirurgin veitsi olikin osunut kielen alapuolella olevaan isoon verisuoneen. Voi sitä veren määrää! Vuoto oli kuitenkin saatu jotenkuten hallintaan ja isä pääsi kotiin. Nyt vuotoa on vain vähän, mutta jatkuva tarkkailu äidin puolelta välttämätöntä. Jos vuoto yltyy runsaaksi, on ambulanssikyyti sairaalaan välttämätön! Kipujakin on paljon, minkä voin itsekin hyvin kuvitella. Oma viisaudenhammasleikkaus kun on vielä tuoreessa muistissa. Isä parka. Pitänee käydä huomenna ennen töihin menoa viemässä vaikka ristikkolehtiä.