Kaksi päivää töissä ja olen unohtanut, että mitään lomaa on ollutkaan. Työkaverit on vielä tänäänkin kyselleet, että miten loma meni ja mitä touhusin. Vastaa siinä sitten että "öööööh, en mitään?". Mitä mie sitten muka touhusin? Kuka muistaa? Minen ainakaan! Ja mikä loma?

Töihin palasin ihan mielelläni, mutta aavistuksen sekavin tuntein. Ennen kuin ehdin töihin edes lähteä tuli pomolta viesti, että voisinko saapua aikaisemmin, yksi tyttö taas saikulla. Koska koiran rokotus, en mennyt hetkeäkään aikaisemmin. Saikulla sieltä on kyllä nyt samanaikaisesti useampikin. Kuka mistäkin syystä.

Olin tavaratalopäällikön kanssa palaverissa tänään. Sain kuulla suunnitelmia ja muitakin juttuja. Mietin siinä istuessani, että se ihminen luottaa ihan järjettömästi minuun. Tai sitten se vain kokeilee. Mutta olen kyllä luottamuksen arvoinen.

Moni muukin siellä luottaa. Olen kuullut monia asioita lomani aikana. Nyt sitten on vain pokassa pitelemistä, kun yksi sun toinen tulee kertoilemaan jo tietämiäni asioita. Kun en yhtään tiedä, että kuka taas tietää, että minäkin tiedän, niin olen yrittänyt olla semmoinen neutraalin yllättynyt ja kiinnostunut, paljastamatta kuitenkaan, että olen jo tietoinen asiasta. Sekavaa, mutta niin on tuo työpaikkakin. Tai lähinnä henkilöstö.

Miiru on taas kipeä. Perjantaina kävimme nieluviljelyssä ja jo eilen selvisi, että näyte on lähetetty jatkotutkimuksiin. Tänäänkään ei vielä ollut vastaus tullut, joten eiköhän siellä angiina taas pesi. Nyt lupaan ja vannon, että varaan ajan yksityiselle ja vaadin leikkausta. Ei tästä muuten tule mitään.

Mutantti on toistaiseksi terve ja lomailee serkkunsa kanssa mummon mökillä.