Juhannus meni rauhallisesti kotona. Otimme kyllä janojuomaa pitkin viikonloppua, mutta suurempaa pippalointia siihen ei liittynyt. Perjantaina päivällä miehen veli vaimonsa kanssa kävi laittamassa yhden kukkapenkin kuntoon. Tai siis kitkemässä ison kasan rikkaruohoa. Toisen penkin lupasivat tulla ensi viikolla kunnostamaan! Sanoin, että haluan semmoisen pihan, joka vaatii mahdollisemman vähän hoitoa.

1672085.jpg

Tuosta liljasta se ajatus lähti.

1672088.jpg

Miirun kanssa kävimme ostamassa  torstaina ihanan keinun.

Lauantaina meillä oli yksi tuttavapariskunta kylässä poikansa kanssa. Ensin poika ja Miiru jurottivat meidän seurassa tylsistymässä. Pian kuitenkin menivät katsomaan leffoja, eikä poikaa olisi enää millään saanut lähtemään kotiinsa.

Sunnuntaina kävimme Miirun kanssa shoppailemassa paikallisessa halpahallissa. Annoin Miirun kassiin lompakkoni ja kännykkäni. Kävin puutarhapuolella pikaisesti pyörähtämässä, enkä enää löytänytkään tyttöä sen jälkeen. Hätäilin ja etsin ainakin varttitunnin. Kävin viemässä ostoksenikin takaisin hyllyyn, että pääsin katsomaan, olisiko tyttö mennyt autolle jo. Olin aivan epätoivon partaalla menossa pyytämään kuulutusta, kun näinkin tytön tulevan sovituskopista ulos. Huokaisin helpotuksesta ja haukuin Miirun! Pyysin kyllä anteeksi ja sanoin olleeni hirvittävän hädissäni ja peloissani. Miten lie niin ylireagoin.