Enää muutama lomapäivä jäljellä. En voi käsittää, miten nopeasti viimeiset viikot ovat kuluneet. Töihin ei todellakaan tee vielä mieli. Tai tavallansa tekee. Kyl mie enemmän työihminen olen, kuin koti-, mutta koska olen paiskinut viimeiset puolitoista vuotta ihan liikaa töitä, suuren osan siitä kipeänä vieläpä, niin kaipasin todella tätä lomaa. Enkä ole ollut kertaakaan kipeä loman aikana!! Tunnen kyllä itseni levänneeksi.

Eilen pyöräilin upouudella pyörälläni pienen lenkin. En muistanutkaan miten mainiota liikuntaa pyöräily on! Oranssilla pyörällä Eminemiä kuunnellessani tunsin itseni jotenkin nuorekkaaksi ja viehättäväksi. Hih. Totuus oli valitettavasti toisenlainen. Kaupan ikkunan peilaava pinta paljasti tuulesta ja permanentista pörröisen tukkani, punoittavan, turpean naamani ja hiestä kiiltävän otsani.

Metsän läpi pyörätietä pyöräillessäni meinasin saada halvauksen! Puskan takana kyykötti paskalla karhu! Hih. No ei se karhu ollut, mutta ei paljon puuttunutkaan. Hirmuisen iso ja pörröinen, lähinnä jonkun bernhardilaisen ja siperian huskyn sekoitukselta vaikuttava elikko se oli. Yksin! Ei ainuttakaan ihmistä lähimailla. Eikä taloa!

Lapset kotiutuvat tänään ainakin hetkeksi. Miiru ja luultavasti Mutanttikin lähtevät Särkänniemeen lauantaina. Mummon, eli ex-anoppini järjestämä reissu, jolle lähtee mukaan serkkuja ja muita lapsia.

Mutantilla on taas uusi tyttöystävä. Harmittavasti tyttö asuu toisessa kaupungissa. Miksei se poika voi ihastua kehenkään tässä lähistöllä?

1637732.jpg

Salama iski viime kesänä meidän pihan omenapuuhun!