Viime yönä olin vielä hereillä kun ukonilma alkoi. Ehdin juuri nukahtaa salamoiden välkkeeseen, kun säpsähdin ja säikähdin tavattoman kovaa rysähdystä. Tarrasin kuin hädässä unesta sekavana ja räsähdyksestä säikähtäneenä miehen käteen, kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen. Sydän hakkasi nielussa asti ja rytmihäiriöissä tuskailin pari tuntia eteenpäin. En tiedä mihin salama iski, muttei se kauas kuitenkaan iskenyt. Hetken päästä välähti uusi salama ja sitä seuraava tymäys oli kuin tykin suusta. Karmivan kauheaa!

Tämän päivän helteestä huolimatta meillä ei ole laiskoteltu! Mutantti on maalannut talon päätyä ja minä räystäslautoja.

Mutantti ei ollenkaan tykännyt, kun kohkasin kamera kädessä lähistöllä.

Minun urakkani.

Naperon tehtävä terassilla oli vahtia, ettei kukaan urakkaan sotkeutumaton tule työmaa-alueelle.

Miehellä oli harvinainen työnjohtajan tehtävä, mutta siinä sivulla se rakenteli myös tikarappusia. Niin, siis miehelle harvinainen tehtävä. Yleensä se tekee ja minä olen työnjohtaja.