Mutantti sai eilen poliisikyydin kotiin. Olivat istuneet kaverinsa kanssa tien varressa puupinon päällä tupakalla ja kas yhtä-äkkiä oli puu alkanut savuamaan. Ihan niin noin niinkuin vahingossa... Poliisipartio ajoi sattumalta paikalle ja sammutti alkavan palon.

Tapaus oli tietenkin hyvä opetus pojille ja kaikella tavalla vakava. En silti meinannut saada omaa pokkaani pidettyä. Olin nimittäin juuri ehtinyt vaihtaa pikku-Myy yöpaidan päälleni ja pestä meikit pois naamalta. Menin makoilemaan sohvalle ukon kanssa. Olin soittanut Mutantille parikymmentä minuuttia aikaisemmin ja poika sanoi hetken päästä tulevansa kotiin. Kello oli noin puoli yhdeksän illalla. Kohta Nappula alkoi intoilla ja haukkua hullun lailla. En kuullut minkään auton tulevan, joten ajattelin naapurin kissan olevan taas haukkujen kohde. Ponkaisin sohvalta ylös ja huusin (karjuin), että saatanan persereikäkoira nyt lopeta se haukkuminen tai mie vittu teljen sinut kellariin. Ja sinäkin saatanan ukko kun vittu olet menny opettaan sen hullun haukkumaan........ (en yleensä ole noin -hmm- karkea...)

Kun pääsin eteiseen, niin huomasin ikkunan olevan apposen auki ja poliisien seisovan siinä hetikohta melkein ikkunan vieressä. Sekunniksi ajattelin, että Mutantille on sattunut kotimatkalla jotain, mutta sitten tajusin olevani naurettava yöpaidassani ja karvaisissa säärissäni ja unohdin hätäillä lapseni puolesta. Nappasin aamutakin käteeni pimeästä pyykkituvasta ja ryntäsin ulos.

Siinä pihalla poliisien kanssa seisoessaan ja karjuntaani kuunnellessaan oli Mutantti vain tokaissut, että äänestä päätellen äiti on ainakin kotona.