Miiru heräsi aamuyöllä suunnattoman koviin kipuihin. Kalpeana kuin lakana tuli pyytämään särkylääkettä. Panacod auttoi taas hetkeksi. Sen verran, että pystyi laskemaan sekunteja, minuutteja ja tunteja buranan ottamiseen.

Päivällä soittelin väliaikatietoja. Kipuja on edelleen. Kovia kipuja. Huomenna tyttö lähtee isälleen.

Mutantti minua huolestuttaa. Käsi on entistä turpeampi ja kovempi. Buranat eivät tunnu vaikuttavan. Lääkäriin ei poika suostu.

Toivottavasti kyseessä ei ole tulppa.