Kylläpä harmittaa, kun tuli syötyä hyvä aamiainen. Nyt olisi nimittäin aikaa lähteä vaikka lenkille ennen töiden alkamista. Erehdyin äsken puhelimessa sanomaan siskolleni Nappulan kuullen, että miepä taidan lähteä vielä l e n k i l l e . Nyt se poika sitten ahdistelee ja tuhahtelee tuossa vieressä.

Mainitsin jo aikaisemmin, että olen jäämässä facebook-koukkuun. Ihanaa löytää vanhoja ystäviä uudelleen sitä kautta. Ja pitää kiinni nykyisistä. En halua haalia sinne muita kuin oikeita ystäviä/kavereita. On siellä listoilla tosin nytkin yksi haalea tuttu, kun en kehdannut sen kaverikutsusta kieltäytyä.

Kaima soitteli eilen ja kyseli tarkempia tietoja vauvan kastejuhlaa ja kummitodistusta varten. Minua on jonkin verran ahdistanut tuo kummeusasia. Mitä enemmän olen sitä miettinyt, sitä enemmin on harmittanut ryhtyä taas uudestaan kummiksi jollekin. Lapsenkin puolesta. Kaima on kuitenkin hyvä ystäväni, etten halunnut edes ajatella kieltäytymistä kunniasta. Eilen sain kuitenkin puhelimessa sanottua, että jos muut kummit (joita onneksi on lisäkseni muutama) hoitavat tuon tavarapuolen, niin minä voinkin toimia kristillisenä kasvattaja. Jostain syystä kaima purskahti raikuvaan nauruun ;). Sainoin ihan vakavallakin äänellä, että minulta on turha odotella kalliita lahjoja ja kaima tuntui ymmärtävän asian hyvin. Ei nimittäin rahkeet riitä, kun niitä muitakin kummilapsia on niin monta. Kaima itse kummina ostelee i-pod-hintaisia lahjoja...