Vein Miirun eilen kouluun aamulla. Marssimme jonon ohi suoraan sisään ja koulunjohtaja olikin jo paikalla vastassa. Saman tien paikalle pörhälsi minulle tapaturmasta kertonut (soittanut) opettaja, sekä ilmeisesti Miirun oma opettaja. Myös liikunnanopettaja tuli paikalle. Ketään en entuudestaan ollut kouluasioiden puitteissa tavannut, silti kaikki olivat tuttuja kasvoja. Luultavasti asiakkaitani.

Kättelin opettajat. Kaikki esittivät kysymyksiä ja puhuivat yhteen ääneen kuin omat oppilaansa ikään. Oppilaat käyttäytyivät hyvin, eivätkä rynnineen paikalle tai huudelleet kysymyksiä Miirulle. Tokaisin vain opettajille, että Miirulla on sauvat käytössä seuraavat kaksi viikkoa, kuinka järjestätte kyydin? Koulunjohtaja olikin asiallinen ja lupasi samantien soittaa sivistystoimeen. Taksikyyti tytölle järjestyi helposti niin kauaksi aikaa kuin on tarpeen. Hienoa!

Päivällä töissä meille tuli erään myymämme merkin edustaja. Ihan tuttu mies, mutta käyttäytyi nyt hassusti. Heti kätellessämme mies tunnusti polvensa notkahtavan silmieni vuoksi. Mies flirttasi koko käyntinsä ajan aivan avoimesti ja tahattoman oloisesti sekoili sanoissaan. Hassu, mutta hyvä fiilis tuli miehen käynnistä.