Toivottavasti tää mun ikioma blogi ei kuole ja näivity pois. En enää vaan saa itsestäni niin paljon irti, että kirjoittaisin tänne. Se on harmi, koska usein viihdytän itseäni lukemalla vanhoja kirjoituksia ja muistelemalla menneitä. Ei tää lopu. Ei lopu.

Loman jälkeinen viikko on mennyt sukkelaan. Olen taas jonkin verran ylityöllistetty ja sukkuloin kahden osaston välillä niin, etten osaa kunnolla keskittyä kumpaakaan. Iso osasto on se, johon haluaisin panostaa kunnolla, pieni ei enää hirveesti kiinnosta, vaikka sieltä saan tavallaan parhaimmat asiakaskontaktit. Odottelen innolla, tällä kertaa siis innolla, tulevaa Norjan matkaa. Lähden sinne taas eri tyypin kanssa, kuin ennen. Ei kertaakaan ole reissut olleet samanlaisia, kun seuralaisena on aina ollut joku eri kiva tyyppi!

Mutantti ja tyttöystävä viettää viikonloppua vanhempieni luona. Tyttöystävä ilmoitti eilen, että muuttaa meille kesäksi. Olin hetken hiljaa, kun en tiennyt miten suhtautuisin. Tokaisin, että minun mielestäni saatte kyllä viettää aikaa välillä siellä keski-suomen lähettyvilläkin. Tyttö sanoi, että siellä on niin hankalaa, kun heillä on niin pieni asunto. Olin hetken hiljaa ja vetäisin sitten leveimmän hymyn kasvoilleni ikinä. Sanoin, että oikeastaan odotan jo kesää! Jos ruokapalkalla tyttö suostuu pitämään kämpän siistinä. Lupasi, muttei tainnut käsittää mitä lupasi heh.