Ihan kommelluksitta ei selvitty tästäkään päivästä. Kaikki sujui muuten ihan hyvin, mutta juuri hetki ennen kirkkoon lähtöä liukastuin juhlavaatteissa rappusissa ja lensin päistikkaa mahaplätsin pihahietikolle. Tai pihapikkukivikölle. Sukkahousut pysyivät ehjänä, polvet, kämmenet ja varvas ei. Verta tuli paikoin runsaasti.

Kirkossa syöksähdin vaistomaisesti Peikkopoikaa pelastamaan kesken papin sanojen. Taas päistikkaa mahalleen. Kirkon lankkuparketille. Kaiken kansan silmien edessä. Tai ainakin seurakunnan.

Itkukin tuli. Parissa kohtaa. Kun Mutantti käänsi päänsä ja näki rakkaan kummisetänsä selkänsä takana valmiina siunaamaan kummilastaan. Toisen kerran kesken ihanan laulun. Kirkko oli NIIN tunnetta täynnä.

Mie niin rakastan mun poikaa. Mun perhettä. Äiti teki taas niin ison työn. Ja iskä oli leppoisan hauska. Veli oli komea ja sisko rakastettavan ärsyttävä. Miiru auttoi paljon, mieskään ei enää hermoillut ja Naperokin oli siedettävä. Mut kaikista ylpein oli Mutantista.

Hetki ennen herkkää kummin siunausta.

Poikani <3

Mutantin ihana ystävä Make oli muutaman kaverin muassa myös kirkossa kunnioittamassa Mutantin juhlapäivää.

Edit: Mutantti oli muuten rippileirillä jostain syystä puettu naiseksi. Arvatkaapa mikä naisen nimi oli ollut???

Annalinda!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!