Paranin taudista yllättävän nopeasti, mutta nyt on viikonlopusta asti mies ollut kipeänä. Ei kuumetta, mutta vetämätön olo ja mahdottoman kova nuha ja yskä.

Viime viikonloppuna vietin pitkästä aikaa taas ihanan illan naapurinihanan ja tyttärensä kanssa. Naapurinihana laittoi viestin jo torstaina: "Heissan! Tíedän ettet liiemmälti tykkää suunnitelluista illoista, mutta vietettäskö viikonloppuna pitkästä aikaa viini-iltaa?"

Miten hyvin se minut tunteekaan! Olin niin innoissani viestin saatuani, etten meinannut edes töissä malttaa keskittyä, kun niin kovasti odotin iltaa.

Verottajalta sain kivaa postia. Joulukuussa tililleni napsahtaa mukava nelinumeroinen summa. Ihan toisenlaista postia taasen tuli luuydinluovutusrekisteristä. Verikokeen jälkeen vieläkin olisin varteenotettava vaihtoehto luovuttajaksi. Tein päätöksen, jota ehkä kadun pitkään. En jatkanut prosessia. Perhe ei ollut yhtään innoissaan, kun kerroin mahdolliset toimenpiteen aiheuttamat riskit. Muutenkin tuo prosessi olisi tässä työtilanteessa ollut kohtuuttoman aikaavievä kaikkine terveystarkastuksineen ja sairaslomineen. Mistä sitä edes tietää, olisinko läpäissyt terveystarkastusta kaikkine ylipainoineni ja ihottumineni.