Näin vapaapäiväni ratoksi ja asioilla juoksemisen välissä oon pomppaillu eri blogeja lueksimassa... ja useimmassa kuin yhdessä on kirjotettu paljastumisen "pelosta". Mm Marihaa mietiskeli et mitä jos joku tunnistaa kun niin avoimesti ittestään kirjoittaa... Miä oon miettin ihan tot samaa asiaa, aluks tuntu et apuva mitä jos joku tuttu lukee ja arvaa kuka miä oon tai joku asiakas vaik... mut sit miä oon tullu siihe tuloksee, et miä oon mikä oon: kirjotan sujuvasti kahden eri kaupungin murteilla sekaisin ja kerron tilanteet niin kun miä ne oon nähny ja miten ne oon kokenu. Jos joku mut tunnistaa ni so what, enhän miä ketää nimeltä mainitse enkä kummosiakaan tuntomerkkejä ihmisistä anna... ja vaik miä oon tod. monta kertaa joutunu toteen miten mahottoman pieni tää maailma on... puhumattakaan täst kaupungista, ni eihän se kovinkaa todennäköstä oo et näitten tuhansien blogien joukosta just mun blogi pompahtaa jonkun tutun silmille... Tähän mennessä muuten kaikki mun kirjottamat tilanteet on mattopinoa lukuunottamatta tapahtuneet mulle, ja sekin mikä ei ollu "mun tilanne" ois yhtä hyvin voinu olla, kun vastaavii on meikäläiselläkin useita ollu....