Eilinen vapaapäivä meni Miirun kanssa shoppaillen. Koin suurta juhlavaateahdistusta kaupoissa ja miltei paniikinomaisesti yritin katsella sopivaa mekkoa. Jossain vaiheessa sain kuningasajatuksen. Muistin vaatehuoneessa roikkuvan mustan täyspitkän mekon, joka varmasti sopisi tuleviin juhliin täydellisesti, kunhan löytäisin asuun sopivan jakun vielä ruhoani peittämään. Lähdimme ajatuksesta onnellisina Rossoon syömään.

Kotona sitten kaivoin kyseisen mekon esiin ja suurin elein ja hihhuu-huudoin rupesin vetämään mekkoa päälleni Mutantin silmien alla. Hyvin nopeasti tuli pakokauhu ja tunne:" Apua, täällon ihminen välissä!".

Mutantti tuli herrasmiehen elkein taakseni ja nykäisi rivakasti mekon tissien kohdalta alemmaksi. Haukoin henkeä hiipivän pakokauhun edessä. Mutantti näki ahdinkoni melkein sadasosasekunnissa ja naurua pidätellen tempaisi hameenhelmasta kiinni ja vetäisi mekon ylös luullen mekon siitä hujahtavan pääni yli. Heh. Lopputulos oli se, että mekko oli kaksinkertaisesti jumahtanut tissien kohdalta ylleni.

En tiedä millä voimalla pääsin pinteestä, mutta pääsin kuitenkin, eikä mekko edes revennyt. Mutantti ja Miirumaaru tosin repesivät sitäkin näyttävämmin huutonauruun.

Nyt ei enää auta muu kuin kaalisoppa. Syön sitä koko ensi viikon.

Illalla lähdimme miehen, veljensä ja veljensä vaimon kanssa Valojen iltaan. Kävimme Burrossa syömässä ja sen jälkeen ilotulitusta seuraamaan. Ilta oli kaikessa spontaaniudessaan hauska. Mutanttikin oli ollut ilmeisen ihmisiksi ja näin myös poikani uuden tyttöystävän Hennan.