Jopas nyt jotakin! Tuntuu hassulta kirjoittaa jo toisen kerran tänään enneunesta. Aikaisempaa postausta kirjoittaessani en vielä tiennyt mitä päivä tuo tullessaan.

Viimeöisessä unessa juttelin itkuisen Miirumaarun kanssa puhelimessa. Pyysi kyytiä kotiin. Oli satuttanut itsensä eikä pystynyt kävelemään.

Tänään ennen puolta päivää puhelin soi. Miirumaaru soitti itkien koulusta ja pyysi kyytiä kotiin. Kuudesluokkalainen poika oli tönäissyt tyttöä. Epäonnekseen Miirumaaru retkahti pyörätelineen päälle. Satutti jalkansa pahasti eikä hetkeen pystynyt kävelemään.

Ei enneunen näkeminen mulle mitenkään ennenkuulumatonta ole. En kuitenkaan edes muista milloin vastaavaa olisi tapahtunut. Nyt vielä kahtena yönä peräkkäin.

Miirumaaru selvisi tällä kertaa ilmeisesti säikähdyksellä. Reiteen ja polven alapuolelle tuli ikävät ruhjeet, turvotusta ja mustelmia. Olin yllättynyt, kun lapsella ei ollut minkäänlaista lappua tai viestiä opettajalta. Kihisin kiukusta. Väkivaltaa koulussa! Onhan toisaalta Mutanttikin ollut osallisena yhdessä jos toisessakin selkkauksessa, mutta Miirumaarun puolesta tuntui pahalta. Ja se ettei koulu tuntunut reagoivan tilanteeseen. Illalla opettaja kuitenkin soitti. Oli huolissaan ja pahoillaan, ettei heti ollut soittanut. Huomenna asia sitten käsitellään perinjuurin.

Mutantti tiesi kertoa asioille hiukan taustaakin. Miirumaaru on muiden tyttöjen kanssa kiusoitelleet poikia. Nyt tuo kyseinen poika oli haukkunut Miirumaarua ja kysynyt tytöltä, haluaako tämä turpaan. Miirumaaru uhmakkaasti oli kysynyt, että haluaako poika itse. Se riitti sille pojalle. Kävi päälle edellä mainituin seurauksin.

Toivottavasti Miirumaarukin oppi tästä jotain.