Se puhelinterroristi palasi eilen. Nyt ihan fyysisesti myymälään. Olin firman epävirallisemmassa työpaidassa järjestelemässä omaa osastoani kuntoon kun huomasin selkäni takana naisen. Pyyhki kyyneliä puoliksi hyllyn takana piilossa. Tunnistin naisen ja tervehdin. Nainen tuli vielä kerran pyytämään anteeksi ja varmistamaan, ettei ollut tehnyt väärin soitellessaan minulle. Naurahdin hyväntahtoisesti ja kiitin asiakasta ystävällisyydestä. Sanoin että mukava kun asiakkaat soittelevat välillä noin mukavissa asioissa. Asiakas vaikutti yllättyneeltä ja sanoi minun olevan erittäin lämmin ja ihana ihminen. Hih. Myöhemmin eilen eräs työkaveri hihitteli mun naurulle ja kertoi miettineensä, että mahdankohan mie olla ikinä pahalla päällä! Totta kai joskus olen, mutta kuka minut tuntee, tietää, ettei mun mielestä maailmassa ole mitään turhempaa kuin energian tuhlaaminen kiukkuiluun. Viha ei auta ketään eikä mitään. Huonotuulisuus iskee joskus ja se on tietysti eri asia kuin viha, mutta muutenkin turha kiukkuaminen ja valitus on täysin tyhmää.

Meillä on tänään firman bileet. Odotan nyt oikeasti innolla iltaa, pitkästä aikaa. Vaikkei mulla olekkaan päällepantavaa. Prkele. Miten tuo maha on taas niin kasvanu?

Hauskaa iltaa kaikille!