Talvi kuulemma loppuu viikonloppuna. Tuulet kääntyvät ja tulee kevät. Hmph- eihän tässä ole mitään talvea ollutkaan. Onneksi. Syksy on enempi mun juttu. Kevättä odotan. Se on syksyn jälkeen toiseksi paras vuodenaika. Kesä menee aina syksyä odotellessa. Vaikka on se kesäkin kiva. Aina vähän aikaa.

Ennen tykkäsin kesästä. Tai sanotaanko, että yhdestä kesästä. En tarkkaan muista vuosilukua, mutta siitä on kuitenkin vierähtänyt useampi vuosi. Silloisen sielunsiskon kanssa mennä viiletimme lapset takapenkillä milloin minnekin suuntaan. Milloin millekin uimarannalle. En siinä vauhdissa ja kohelluksessa muistanut edes muotojani hävetä.

Sitä ihmistä on joskus kova ikävä. Se ihminen oli osa minua. Osa meidän perhettä.

Ei ole enää. Ei ole ollut vuosiin. Eikä tule ikinä enää olemaan.