Kuten jo edellisen kirjoituksen kommenttilootassa kerroin, Miirumaaru luopui lävistyksestään hyvässä hengessä. Annoin kuitenkin luvan vielä yhteen korvikseen. Ne on hyväksyttävämpiä tuon ikäisellä.

Töissä on muutaman päivän ajan ollut taas parempi henki. Tai ainakaan purnauksia mistään suunnasta ja asiasta en ole kuullut. Ensimmäinen koulutusajankohtakin on meidän osastolle ilmoitettu. Huhtikuussa Norjaan!

Eräs hassu asiakas on kuluneella viikolla soitellut. Laitoin tekstiviestillä ilmoituksen saapuneesta koneesta. Hakikin koneensa ja puhelimesta olin huomannut sen soittaneen jälkeenpäin. Mietin ennen takaisinsoittoa, että mikähän vika koneessa mahtoi olla. Soitin ja esittelin itseni. Asiakas ei ensimmäisellä kerralla kuullut nimeäni, vaan pyysi minulta minua puhelimeen. Kerroin olevani kyseinen henkilö. Asiakas esitti asiansa... halusi vain kiittää tekstiviestistä!!

Seuraavana päivänä, jolloin olin vapaalla, asiakas oli taas soittamalla yrittänyt tavoittaa minua. Ei kertonut kollegalle asiaansa, vaan sanoi soittavansa uudelleen seuraavana päivänä. Soittikin, heti kun olin töihin saapunut. Asia oli tälläkin kertaa tärkeä. Hih. Halusi pyytää anteeksi ettei edellisellä kerralla ollut saanut nimestäni heti selvää ja että oli pyytänyt minua puhelimeen, vaikka siis itse olin puhelimessa. Hän oli pahoillaan ja halusi varmistua, etten loukkaantunut. En loukkaantunut, kukapa olisikaan.

Seuraavana päivänä asiakas taas soitti. Nyt asiana oli pyytää anteeksi, että oli edellisenä päivänä soittanut ja pyytänyt anteeksi ja näin ollen häirinnyt työpäivääni.

Eh-heh-he.