Vaikkei vielä naistenpäivä olekkaan, niin äiti sai ruusun! Nimittäin tuo turvotus, joka teki ihottuman ohella äitini miltei tunnistamattomaksi möröksi, oli ruusu! Siis streptokokkibakteerin aiheuttama vakava tulehdustila. Kymmenisen päivää tiputuksella antibioottia ja sen jälkeen mahdollisesti vielä pidempi suun kautta tapahtuva kuuri on tiedossa. Sairaalasta muori pääsi ensiavun jälkeen kotiin, olisivat laittaneet kyllä vuodeostastolle saamaan hoitoa, mutta kun osaston oli täyttänyt ärhäkkään noroviruksen sairastuttamat potilaat. Lääkäri ja kolleegat olivat olleet sitä mieltä, että olo olisi äidillä kovasti paljon pahempi parin päivän sisällä, mikäli sinne jäisi. Ja koska kotisairaanhoitoon siirtyminen oli kaikkien etu, saa äiti kalliit lääkkeet ilmaiseksi. Yksi tiputuskerta olisi muuten maksanut 160€! Kuvitelkaa, melkein tuhat mummoa!

Vielä ei voi huokaista, muuta kuin tietoisuudesta, että hoito on aloitettu. Voitte kuvitella, miten papatin äitille sitä, ettei se suostutteluista huolimatta suostunut jo sunnuntaina lähtemään lääkäriin. Silloin näin nimittäin ensimmäisen kerran äitini sairastumisen jälkeen. Voin kertoa, ettei ollut mikään kaunis näky! Ja kuvitelkaa minkä näköinen mamma se oli seuraavana päivänä...

Jännä fiilis eilen. Ensimmäistä kertaa elämässäni hoivasin äitiäni. Passasin ja paaposin. Vaihdoin lakanat ja tyynyliinat, pöllytin peitot ja tuuletin huoneen. Vein lukemista ja juomista. Tarttumisvaaran takia pesin petivaatteetkin kuumassa.

Yöllä näin painajaisia.

Aamulla heräsin taas outo tunne otsassa. Mielikuva jääkaapista ja lenkkimakkarasta silmissä. Välitön tarkastus osoitti tunteen oikeaksi. Melkein puolet avaamattomasta paketista syöty...

En edes tykkää lenkkimakkarasta!