Miksköhän miä, joka kuitenkin lenkkeilen säännöllisen epäsäännöllisesti, käytän aina muilta saatuja, huonoksi havaittuja lenkkikenkiä? Nytkin taas, päätin jo valmiiksi hikisenä hilppasta hölkälle, sain armottoman rakkulan jalkaani parin kilometrin hölkötyksen jälkeen. Matkaa oli kinkattavana viel parin kilsan verran, onneks valitsin lyhyen lenkin! Mulla on joku kammo mennä urheiluliikkeeseen ostamaan niitä pirun kenkiä, oikeesti. Mein työpaikan alakerrassakin on semmonen oikea urheilukauppa, ettei se ole edes pitkästä ostomatkasta kiinni. Miä vaan kammoan mennä ja antaa ruman jalkani jonkun arvioitavaksi, niil on kuulemma semmonen laitekin mikä arvio sen jalan ja tekee analyysejä astunnasta jne... varmaan siin on joku vaakakin, rupee vielä piippaamaan ja hälyyttään YLIPAINO YLIPAINO! Tai ei mulla nippanappa sitä ylipainoa ole, muttei grammaakaan saa lisää tulla kun painoindeksi menee punaselle. Eikä se sitäpaitsi ole edes rahasta kiinni, tavallaan, työnantaja nimittäin maksaa puolet jos esim ostan kengät mitkä maksaa 120€, se on sitä tykyrahaa tai jotain.

Mies tuli yöllä AJOISSA kotiin, jopa niin ajoissa, että pelästyin melkein kuoliaaksi. Heräsin nimittäin vasta kun se tarras jalasta kiinni ja pyys nukkutilaa. Koirakin heräs vasta siihen, ihmeen sikeeuninen. Se saattaa havahtua kun orava juoksee naapurin seinää  pitkin, naapurin, joka asuu vastapäätä,  tie vaan on siinä välissä. Mutta sitten se ei välttämättä havahdu ,vaan kuorsaa tyytyväisenä, kun joku tulee ovesta sisään! Kello ei ollu edes puolta kahta, ja olin nukahtanu vast kahentoista jälkeen, joten mullakin oli uni syvimmillään.

Naapureista on ollu paljon tääl blogistaniassa juttuja. Meillä on käynny mieletön tuuri, saatii hyvien naapurien lisäks niistä ihan ystäviä. Nyt niillä on sukulaistyttöjä Norjasta kyläilemässä. Kolme suloistakin suloisempaa tyttöä iältään 6, 9 ja 12 vuotiaat! Ne on suomalais-englantilaisia, mut asuu siis Norjassa. Isä on Bangladeshissa työmatkalla ja kotona on semmonen avioerotilanne päällä, ei kuitenkaan riitaisa tai mitään. Nyt ne on ollu täällä jo reilun viikon, vielä viikko olis jäljellä. Siellä naapurissa on meijän tytön ikäinen oma tytärkin ja meijän tyttökin on niihin jo päässy tutustumaan. Poika vaan on ollu kokoajan matkoilla, joten sovittii naapurin emännän kanssa vähän selan takaa sokkotreffejä sille vanhimmalle tytölle ja meijän pojalle, se kun sunnuntaina palailee kotiin matkoiltaan. Ei meillä mitään romanssitaka-ajatuksia ole, vaan kun se tyttö on kovin yksinäinen, eikä pojallakaan tässä lähellä kavereita asu. Ilmotin puhelimella sille tänää, että se saa viedä sen Kellyn kaupunkii pyöräileen, vaikka sitten Hesessä vielä syömässä. Arvatkaa mitä, ylpeä äiti täällä hehkuttaa! Poika tokas vaan että jaahas, no sinä kyllä annat rahat, minä oon ihan persauki! Kivakiva, mielelläni maksan, olishan se molemmille kiva tapa tutustua!

Nyt taidan lähteä ihanaan pihasaunaani itseäni hemmottelemaan, lenkkihiki on jo kyllä kuivunu, mutta jalat haluu lämpöö! Huomenna  on tiedossa vuoden ehkä hiljaisin työpäivä... onneks meillä ei ole montaa sunnuntaita auki vuoden aikana, ei nimittäin asiakkaat sinne eksy, tai nimenomaa eksyy lenkkimatkoillaan haahuilemaan, eikä tietenkään ole lompakkoa mukana hih! Mukavaa lauantaita!