Päivät venyvät edelleen. Vaikka työvuorolistat ovatkin jo käytössä, tulee lisätunteja koko ajan. Yksitoista tuntia tuntuu olevan vakio päivälle. Eilen tunsin ensi kertaa väsymystä työpäivän aikana, muuten olen jaksanut olla pirteä. Työpäivän päätyttyä pukuhuoneessa vaihtuu työvaatteiden mukana fiilis. Polvea alkaa pistää ja silmät lupata.

Runsaasti palautetta sain eilenkin asiakkailta. Muutama  vanha tuttu kotikylältä, tai lähinnä vanhempien tuttu tunnisti minut äitini tyttäreksi. Sain kuulla olevani erittäin lämmin ja ihana myyjä. Kivakiva. Ja koominenkin tilanne sattui. Eräs asiakas kääntyi puoleeni ja jähmettyi nähdessäni kuka olen. Suu auki tuijotti hetken ja rohkaistui kysymään, miksi olen niin tutun näköinen. Mainitsin entisen työpaikkani ja silloin asiakas kiljahti kuuluvasti: "Hei sinähän olet se meidän maailman paras patjamyyjä!". Olivat käyneet pari päivää sitten entisessä paikassa ja kieltäytyneet palvelusta,  koska kuulemma eivät haluneet muita kuin parhaan myyjän  palvelua!! Kuulostaa erittäin epäuskottavalta, mutta totta joka sana!!

Nyt taas töihin. Mukavaa päivää kaikille.