Sain naapurinihanalta eilen aidalla lahjaksi taulun. Taulussa on meidän talo luultavasti 60-luvulta! Aivan mieletöntä. Kaikki on niin tuttua, ja paikallaan, vaikka ulkoisesti talo on aivan uusi tänä päivänä. Eikä tuota ihanaa mökkiä ole enää pihapiirissä.

Ihana olotila nyt. En ottanut kuin pari lasillista kuoharia aidalla. Pari tuntia varmasti värjöttelimme ja rupattelimme siinä rakettien paukkeessa. Mies meni tänä aamuna aikaisin töihin, joten senkään takia meillä ei erityisemmin juhlittu. Juhlituttanut muutenkaan.

Nappula oli eilen aivan rauhallinen. Toki kuulosteli pauketta, muttei vapissut. Ei se ulos suostunut koko illassa, eikä yössä. Tähän asti jokainen vuoden vaihde on ollut hirveätä vapinaa ja läähätystä. Suoranaista tuskaa. Mikähän siihen vaikutti? Vai se, ettei meillä ollut vieraita, eikä ihan lähistöllä kukaan paukutellut. Mutanttikin viihtyi koko illan tyttöystävänsä kanssa meillä.

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!