Noin. Tolta tuntuu. Kyyneleet valuu vaan, olo on synkkä.

Menin aamulla särkyvastaanotolle ja jo ilmoitusluukulla ollessani tuli hoitaja hymyillen ja leikillään sieppas mut vastaanottoavustajalta. Molemmat tuttuja naisia ja kivoja. Keskenään leikillään kisailivat kuka saa mut napattua... Silloin vielä nauratti.

Lääkäriin siis pääsin heti. Tutkittuaan suutani se totes sen minkä minä jo melkein tiesin. Hammas on myrkyttänyt vereni ja tulehdus yltää jo nieluun asti. Otsaluutakin jomottaa, mutta se on kuulemma semmosta heijastussärkyä. Tai jotain. Sain lähetteen sairaalan röntgeniin ja viikon lääkekuurin. Röntgenajankin sain heti, tai sen verran jäi aikaa siirtymiseen, että päätin käydä moikkaamassa työkavereita. Ei kait olis kannattanu.

Pomo ja sen lähisukulainen oli tiskin takana aamuvalmisteluja tekemässä. Näin heti ettei kaikki ole niinku pitäs. Kerroin omat kuulumiset ja ne kysy haluanko kuulla huonoja uutisia. Isopomo oli käynny eilen. En voi väittää että tieto olis tullu kuin salama kirkkaalta taivaalta, ollaanhan myö tiedetty että hiljasta pitelee... eli yt-neuvottelut käynnistyy lähiaikoina! Yksi myyjä pois, pois, pois, ptyih.

Apteekissa alko kyyneleet valua, toivoin ettei tuttuja tulis vastaan. Röntgenissäkin itkin, kait ne luuli että kivut on niin kovat, kukaan ei kyselly, kattelivat vaan myötätuntoisesti.

Jotenkin vaan mulla on sellanen olo että se olen minä joka lähtee, toivottavasti olen väärässä. Ja vaikka se olis kuka tahansa meistä ni pahalta tuntuu. Isopomo oli sanonu että ollaa kaikki samalla viivalla, vaikka mulla on aina ollu sellanen käsitys että viimeseks tullu lähtee ensin, ei se niin kuulemma ole. Se pomon lähisukulainen on jo yli kuuskymppinen, eli pääsis eläkeputkeen, muttei kuulemma aijo olla vapaaehtoinen, kun on asuntolainaa vielä jäljellä. Toisella, sillä tirpalla, on parhaiten asiat, sillä ei ole asuntolainaa. Miä ryven itsesäälissä. Vuosi sitten tuli tieto, että satama laajenee meijänkin tontille, muttei kuitenkaan niin lähelle vielä, että kaupunki ostais talon. Silti niin lähelle, ettei myö voitas tätä edes myydä, kuka tän ostais, vaik olis miten hieno? Eli lainaa on rutkasti, eikä mahdollisuutta työttömyydenkään takia ulospääsyyn. Huoh, kyllä on paha mieli!

Panakooma alkaa kohta, en voinnu aamulla särkyihin tapua napata, kun autoa piti ajaa. Katoin netistä kirjaston aukiolon ja otin kirjat mukaan palauttaakseni ne samalla reissulla. Olisin halunnu lainata lukemista, mutta seinässä oli lappu että aukeekin vasta puolilta päivin, paskaa sanon minä.

Ei täs nyt tän enempää, saa lohduttaa!