Noin. Pieni on blogistania, pieni on maailma, pienin on tää kylä. Kumma kyllä ei ole levoton olo. Jo jonkin aikaa olen seurannu yhen mukavan ihmisen blogia. Mukavan, aidon ja iloisen ihmisen iloja ja suruja. Nyt sattumalta tapasin tän IRL. Meilläpä töissä vielä! Minä tunnistin, hän ei. Ei ennen kuin parin päivän päästä vasta. En sen enempää nimeltä mainitse, nokkelimmat teistä tajuaa kyllä. Kokemus oli positiivinen.

Eilinen päivä oli taas hiljaistakin hiljaisempi. Toisen myymälän päällikkö taas kyseli, koska meiltä vapautuu myyjä. Ei meijän päällikkökään sitä tiedä vielä. Epäili meidän nuorempien hankkiutuvan raskaaksi heti. Ei kuulu suunnitelmiin. Kummallakaan.

Ohjaaja soitti illalla. Lähetti lämpimiä terveisiä dokkaripaikkakunnalta. Yksi pariskunta kaipailee minuu ja minä heitä. Ikävä niitä on oikeesti, mukavia ihmisiä ovat kaikki. En vain vielä halua olla mukana, en ennenkuin kaikki on täällä selvää. enkä muutenkaan. Ohjaajan palvonta alko niin pahasti kyllästyttää kesällä. Mukava mies se on ja kuitenkin herrasmies. En vaan ikinä ole ollu kenenkää palvonnan kohteena, eikä se tuntunu luontevalta nytkään. Ällöä.

Mutantti osallistuu tänää koulujenvälisiin urheilukisoihin. Kerroinko miä jo siitä kultamitalista? Se työnsi sillä kipeällä kädellään kultaa kuulassa pari viikkoa sitten. Toivottavasti illalla juhlitaan mitallikahvien merkeissä.                                        

Mukavaa torstaita kaikille!