Miä oon toisaalta vähä liian hyvällä tuulella nyt kertomaan tän ja eilisen päivän paskasta, mut olkoon, kerron kuitenkin. Jos vaikka vähän kerään kiukkua käymällä tyttären huoneessa. Huone on kyllä tällä hetkellä liian kaunis sana siitä paskaläjästä, mimmi on roiskinu  kaapin tyhjäksi vaatteistaan lattialle, alta pilkistelee paikoin vappuna leviteltyjä serpentiinejä, videot ja dvd:t (siis ne laitteet oikeesti) lojuu niitten riepujen päällä! No en voi muuta todeta kun ÄITIN TYTTÖ... nuoruus nimittäin tuli just mieleen... okei täst lähtee:

Eilennä oli huonoo, ensiks myin sänkypaketin just leskeytyneelle mummolle. Se oli kaverinsa kanssa shoppailemassa uutta sänkyä, sano että tää on eka kauppa ja eka sänky jota kokeilee, edullisin, mut hintaansa nähden  ihan kohtuullinen paketti. Esittelin kyllä muitakin, mut se oli sitä mieltä että "tää mummo nukkuu parhaiten halvassa sängyssä". Kaveri kuiski koko ajan että tingitingi, mutten ollu kuulevinaankaan. Se otti kuljetuksen siihen, vaikka valittikin hinnasta (haloo hei, viistoistaeuroo!!) ja kysy et laittaako pojat jalat kiinni samalla. Miä sanoin et laittaa jos näin sovitaan. Se mummo sano et ei tarvii, kyl hän saa jonkun laittamaan ne. Varastomies vei sängyn, jolloin mummo (tai sen kaveri) sano et myyjän kanssa oli sit puhetta, et jalat laitetaan paikoilleen. Varastomies ei kyl kaikkea niele, mut tän se nieli ja sano että hoituu ilman muuta. Onneks sano, koska siinä jalkojen kiinnityksessä oli vikaa, ne joutu hakee työkaluja myymälästä lisää jne. MUTTA siinä hötäkässä oli sitten tullu reikä sängyn kankaaseen. Mummo soitti ja valitti, ja sanoin että eihän tässä mitään, tuodaan mallisänky tilalle, se on ainakin priima. Se valitti jo silloin, ettei tajua näistä asioista mitään, mut miä sanoin, ettei täs mitää hätää ole, mallisänky on tuotu esille paripäivää sitten. Varastofabio vei uuden sängyn ja tunnin päästä soi puhelin uudestaan. Mummon kaveri oli käynny kattomassa sänkyä ja sanonu että siinähän on selvästi tallottu läpi sängyn, Miä sanoin et ei oo mahdollista, ja itse henkilökohtaisesti tutkin sen perkeleen (en tietenkään ihan noin sanonu) ennen vientiä. Aikamme juteltuamme mummo rupes itkeen mielipahasta. Se sano, et hän on aivan onneton ja turvaton, kun on yksin jääny tähän maalimaan näitä asioita hoitamaan, hän haluaa sen reikäsen sängyn takasin!!!!!!!!!!!! Se oli muutenkin harmissaan ja itki entistä vuolaammin, kun koki aiheuttavansa meille ylimäärästä harmia. Miä en muuta enää keksiny, sanoin vaan että kuulkaa, työ ootte mun mielestä mukava ihminen, ja ymmärrän mielipahan, muiden tirskuessa taustalla. Sovittii seuraavalle päivälle sen reikäsen patjan vaihto takasin, lupasin vielä tyynynkin hyvitykseksi. Kun puhelu oli ohi, tuli toinen puhelu. Joku toinen mummo soitti, että sen petari on viis senttii liian levee!!!  No siihen puheluun oli vastanu harjottelija ja se oli ottanu vaan puhelinnumeron ylös ja sano et täältä soitetaan kohta takasin. Tientenkin mun olis se pitäny hoitaa, kun reklamaatiovastaava olen, mutta multa oli paukut sen verran loppu, että pyysin toista myyjää soittamaan. Se ei olis millään viittiny, mutta aikamme väiteltyämme, se ymmärs, etten just nyt ole siinä mielentilassa, että jaksaisin heti latautuun mihinkään ikävään. Se soitti asiakkaalle. Kuulin kun se sano että tullaan huomenna vaihtamaan sille uus. Kesken sen puhelun mulle tuli mieleen, et se vois kysyy, et onko se just avattu vai jo käytössä ollut. Voi perkele. Meillä on nimittäin keskenämme juteltu (just tää myyjä ja varastomies), et miten ärsyttävää on, kun mein myymäläpäällikkö aina nakittaa kaikkii ikävii puheluita muille, mut ite se aina huutelee taustalla, kesken puhelun, ohjeita. Tajusin asian samalla kun varastomies sano melko ilkeesti, et hei siähän oot kun myymäläpäällikkö, äläs huutele, mitäs nakitit! Voi kevät että kilahdin! Sanoin sille just näin ilkeesti:"vedä kuule vittu päähäs!" Ja kuin tehosteena mulla oli kekekin (siis sormi) pystyssä!!!!!!!!!!!!!! Lähin siltä seisomalta tupakalle ja kaduin jo matkalla sanojani, tietenkin, koska en missään tilanteessa haluis noin sanoo kelleen, se on pahinta mitä kuvitella voin. Sen verran mulla oli ylpeyttä, että vaik kyyneleet oli silmis, en sanonu sille heippa, kun sen työaika loppu, se kyllä sano mulle. Puhelu oli ohi ja myö oltii kaksistaan enää myymälässä tän toisen myyjän kanssa. Nyyhkin sille katumustani ja halusin laittaa tekstaria fabiolle, mut se sano et hei haloo, älä nolaa ittees. Asia vaivas minuu ihan sikana, mutten kuitenkaan laittanu anteekspyytöäni sille. Puhelin soi. Se sama petariasiakas soitti, et nyt kävi poika mittaamassa ja sano et se petari on kuulkaa ihan oikeen mittanen. Se oli katuva ja anteekspyytäväinen, johon minä vastasin, et ei se mitään, eihän täs mitää vahinkoo keren tapahtuu.... samassa tää toinen myyjä vieressä purskahti melkosen kuuluvasti nauramaan... yritin pitää pokkani, vaik minuuki nauratti, ihan vaan sen nauru. Sain lopetettuu puhelun ja toinen myyjä kikatti, et HALOO, ei mitää vahinkoo tapahtunu, mitä nyt kaupan henkilökunta on ilmiriidoissa ja hyppii seinille. En voinnu kun nauraa... naurettii tikahtumaisillamme, röhröh vaan kuulu välillä... tilannekomiikkaa tai jotain! Illalla sitten mesessä (mihin tää maailma menis ilman mesee...) pyydeltii fabion kanssa anteeks toisiltamme ja tänää töissä naurettii asialle vapautuneesti! Se on kuitenkin mun paras kaveri sen toisen myyjän kanssa! Nyt en jaksa enää tänää kertoo mitä kamalaa tänää tapahtu, ehkä vaik huomenna sitten! Ja se reikäsänkyasiakas sai muutes ihan tuliterän sängyn, just paketista otetun... myymälässä on sit tosi halvalla yks reikänen sänky, tiedoks vaan hihihihih!