Nyt kun olen saanu selville, että ainakin kaks tuttua lähifirmoista tulee samaan työpaikkaan, mua ei enää kauheesti jännitä. Itseasiassa ei jännitä ollenkaa. Rauha on laskeutunu mun sisuksiin.

Enkä ole edes ollenkaa kade, vaikka molemmat pääs esimiesasemaan. Molemmilla on siitä kokemusta. Onkohan kukaa oikeesti työtön päässy töihin tuohon uuteen liikkeeseen? Nimittäin kuulin, että yhestäki kodinkonefirmasta lähtee kolme myyjää sinne. Ei se tietty ole ihmekkää, niin kilpailukykystä palkkaa ne maksaa. Toisaalta, vapautuuhan sitten niiltä lähtijöiltä työpaikat. Toivon todella, että joku työtönkin saa töitä.

Tää aamu ei menny ihan putkeen. Mutantin kanssa otettii yhteen ja jopa kahteen, mut saatiin kyl sovittua. Se on niin ihana poika, että halaa aina oma-aloitteisesti kun tietää sanoneensa pahasti. Miä melkein sanoin hyvästi.

Mutantin serkkutyttökin oirehtii murkkumaisesti. Niitten perhe oli viikon välimerenristeilyllä ja tyttö sano mulle että koko reissu meni pieleen sen yllättävien paniikkikohtausten takia. Mummokin jutteli että tyttö alkaa nykyisin oksentelemaan jos vähäänkään tulee kriisitilanteita. Pitäs vissii mun jutella sen kanssa, se kun on ennenki minuu luottanu ja kertoillu semmosia asioita mitä ei omille vanhemmiilleen voi jutella. Jännä miten nuoren mieli ja niinku luonne suorastaa muuttuu, käytöksestä puhumattakaan, murrosiässä. Se on mutanttia vain neljä kuukautta vanhempi ja yhtä lailla aikava kehityksessään kuin Mutanttikin. Voi kun miä toivoisin Miirumaarun selviävän vähillä muutoksilla, se kun on NIIN suloinen ja ihana. Onhan Mutanttikin, mut pojat on poikia, ihania eri tavalla. Mutantin vahvoja puolia on just herkkyys ja tunteikkuus. Osaa näyttää tunteensa hyvässä ja pahassa. Halii aina silloin tällöin, ihan ilman syytäkään. Auttavainenkin kun sille päälle sattuu.

Tilasin Miirumaarulle lääkäriajan ens kuun alkuun. Sillä on syntymästä asti ollu semmonen luomi tuossa pimpan päällä. Se on kasvanu ja kutiaakin välillä. Terkka koulussa oli sitä mieltä, että poistaa kannattaisi. Mahdollisemman pikaisesti vieläpä, ennen kuin alkaa karvoitusta tulla. En usko että ne sitä vielä poistaa, ennen Espanjan matkaa siis. Tikkien takia.

Tän aamun harmien takia kiukkuspäissäni peruin Maman kahvittelukutsun. Nyt ottaa päähän, toivottavasti Mama ei suuttunu. Ens viikolla tai seuraavalla otetaa uudestaan, jookos?

Mukavaa päivänjatkua kaikille!