Miten ihmeessä taas on sunnuntai. Viikko meni nopeasti, vaikka olikin erittäin rankka. Viikko sitten makasin kuumeessa kotona, maanantaina kävin lääkärissä ja sain lääkekuurin. Nieluviljelyssä en käynyt, koska selkeitä peitteitä oli nielussa. Koska niin moni oli jo sairastunut meidän porukasta, teki lääkäri tartuntatauti-ilmoituksen. Kyse oli siis jo epidemiasta. Sairaslomaa olisin saanut viikoksi, mutten huolinut. Töissä oli muutenkin paha tilanne henkilöstön suhteen ilman että vielä minäkin olisin jäänyt pois. Ei mulla enää maanantaina kuumetta ollut. Nielu on vielä hiukan kipeä ja rauhaset turvoksissa, joten otan levon kannalta tämän päivän.

Töissä on nykyään hieno ilmapiiri. Semmoinen vapautunut. Koeajan päättyminen ei varsinaisesti enää tuonut muutoksia. Uusi kassapäällikkö valittiin loppujenlopuksi omasta henkilökunnasta. Tosin hän jäi heti valinnan jälkeisenä päivänä sairaslomalle. Muutenkin kassapalleroista joku on jatkuvasti kipeä tai muuten pois. Perjantaina TP passitti minut kesken oman osastoni työvuoron kassalle harjoittelemaan pariksi tunniksi! Lauantaina hän lupasi tuurata itse minua omalla osastollani ja minut laittoi kokopäiväksi kassalle. Hieno homma.  Ihan kivasti päivä meni, mutta kyllä tuo myyminen on selkeästi enemmän mun juttu. Livahdinkin vähän väliä myymään,  mikä tietysti olisi suotavaa myös vakiokassojen keskuudessa, silloin kun ei ole kassajonoja.

Ensi viikko tulee myöskin olemaan rankka. Paljon tunteja tiedossa, ja sunnuntainakin töitä. Kyllä sen jaksaa, valostuvan kevään myötä!

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!