Hih päätin mennä päikkäreille, mutta tulinkin koneelle. Luiskelin tossa nimittäin Bb talon kuulumisia. Hannen ja Sarin unielämän värikkyydestä muistu mieleeni yks juttu. Nolo juttu. Tapahtu muutama viikko sitten.

Leivoin herkullisia mokkapaloja lasten kanssa. Tein ison satsin ja koska ne yllättäen onnistu, ni syötiin niitä massut pullolleen ja ylijäämät livautin pakkaseen. Salaa.

Yhtenä iltana kun muut jo nukku ja miä yksin katoin Bb:tä alakerrassa, mun rupes hirveesti tekeen mieli niitä mokkiksia. Taistelin himoa vastaan kynsin ja hampain. Niin lähellä retkahtamista jo olin, että kävin kurottamassa pakastimesta niitä. Olin vahvempi. Tai niin luulin.

Aamulla heräsin kun mies lähti töihin. Se kävi suikkaamassa suukon ja minä aloittelin hissukseen aamutoimet. Huomasin lattialla pakasterasian kannen, mutten kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tai en älynny.

Vessan peili paljasti kaiken. Suun ympärys suklaassa! Hih, kuin paskaa olis vetäny! OIKEESTI! Ryntäsin takasin keittiöön ja avasin pakastimen. Tyhjä rasia killotti melkein tyhjän pakastimen pohjalla.

Keltää en kehannu kysyä, enkä ketää syyttää asiasta. Nolotti ja nauratti samanaikaisesti. Ja että koko rasia!

Jälkikäteen vaan mietin, että olenko jopa sulattanu ne ennen syömistä, mutta tuskin. Jäinen mokkapala ei nimittäin ole kovaa, vaan suht pehmeää. Kokeilkaa vaikka hih.

Mitäpä tästä opimme? Parempi tyydyttää mieliteko heti yhdellä palalla, kuin itseltään salaa unissaan viidellä...