Vähän tuli huono omatunto siitä kun niin hehkutin helppoa työtäni. Se vaan on niin kivaa! Sain mahottoman energiapiikin tuossa iltapäivällä. Tuntui ihan että ois pakko tehä jotain. Suunnittelin patjaosaston uuteen uskoon. Yhtä täynnä se on kuin ennenkin, mutta jotenkin parempi. Tirpan kanssa huhkittiin takatukat märkinä. Valmiiksi melkein saatiin, jotain pientä jäi vielä huomiseksi. Vähän ennen sulkemisaikaa siinä touhutessa ehkä vähän puhuttii myymiksestä. Ei varsinaisesti haukuttu, en sitä tarkota. Äänensävy vaan saatto ainakin tirpalla olla öhöm, semmonen. Niinku just semmonen. Yhtä-äkkiä myymiksen mies käveli meitä vastaan patjaosastolle päin! Yllättävä käänne.Tais kuulla kaiken. Sen ilme kerto enemmän kuin tuhat sanaa, mutta muuten se oli kiva. Se on aina kiva. Kivakiva. Yllättävää tuo oli siksi, että myymis ite ei ollu töissä, ei oo ollu kahteen päivään. Hmm.

Kotona Mutantti meinas olla ihan mahdoton. Tänään kun on tuolla keskustassa semmonen jokavuotinen tapahtuma. Se oli jo pitkään suunnitellu sinne menoa, mutta maanantaina se rupes hinkuun yhtä asiaa. Hankintaa. En olis millään halunnu sille sitä ostaa, eikä olis ollu varaakaan. Eikä mun olis tarvinnukkaan. Tämä päivä vaan on ollu mulla jo pitkään mielessä. Semmonen paha tunne. Kaikki tuommosest sänkkärit ja vaahtosammuttimet sinne kokoontuu, meno on sen mukaista. Sanoin Mutantille, että se saa sen hinkumansa asian sillä ehdolla ettei lähe siihen tapahtumaan. Tehtii sopimus, se valitsi sen tavaran mieluummin. Arvasin kyllä, että se katuu kunhan tämä päivä koittaa. Katuihan se. Jankutti ja vänkytti, mutten antanu periksi. Se tuumas, että kun minä pilasin  sen illan, ni se pilaa perskärpäsenä mun illat kaksviikkoo eteenpäin. En jaksanu lähtee tohon juttuun mukaan. Annoin vänkyttää. Aikansa se jaksoikin. Mulla alko pinna jo olla katkeamaisillaan, näytin normaalilta, mutta sisällä kiehu. Otin Nappulan ja sienikorin ja painuin mettään. Enkä nyt yhtään tiedä mitä keräsin, kanttarelleilta ne taas näytti. Älä huoli Tiia, lupasin sulle. En miä niitä syö, kattelen vaan ja nautin saaliin saamisen ilosta. Mutanttikin rauhottu. Se luuli että sen bestis suuttu sille, kun se ei lähteny kaupungille. Ei se suuttunu, tai oli ainakin leppyny, viestittelikin sille äsken.  Lohdutukseksi sille katoin sen kanssa vähän aikaa sen lempparileffaa, jotain Duudsoneja. Yhtä-äkkiä se kilahti. Näytti mulle ovee, että mene pois jos et pysty kommentoimatta kattoa. En pystyny, joten lähin pois. Sanoin vaan, että äitinä mun kuuluukin kommentoida tuommosta roskaa. Hih, yhtää en olis jaksanukkaa enempää.

Nyt mies vuorostaan huutelee viekkuunsa. Yleensä se nukkuu jo tähän aikaa, joten taidanpa mennä! Öitä!