Reissu meni hyvin. Varhain maanantaiaamuna tuli taksi kotoa hakemaan. Suunnattomasta väsymyksestä huolimatta, en saanut matkalla nukuttua. Kuski oli varmasti tyytyväinen. 180€ hinnasta huolimatta annoin vielä 20€ tippiäkin. Mistä sitä tietää vaikka sillä olisi oma taksiblogi, hih.

Maanantai oli pitkä päivä. Illalla norjalaiset isännät olivat järjestäneet privaatin huvipuistokierroksen. Muutamaa hurjaa kieputinta tuli kokeiltuakin. Lopuksi paikalle oli pystytetty teltta, jossa saimme kokea Oktoberfestin riehakasta tunnelmaa.

Huvipuisto sijaitsi jossain Oslon ulkopuolella, vajaan tunnin bussimatkan päässä. Paluumatkalla hotellille kaiken väsymyksen keskellä minuun iski hirveä haikeus. Vahva tunne, että olen väärässä paikassa. En osaa selittää tunnetta sen tarkemmin. Eilen kaimani kertoi kokeneensa vastaavaa myöskin omalla reissullaan Norjassa.

Tiistaina saimme nukkua pitkään. Tai olisimme saaneet. Minä heräsin pari minuuttiia vaille seitsemän. Mutta ilman herätystä kuitenkin ja vieläpä varsin virkeänä. Nautimme pitkän aamiaisen ja odottelimme loppuporukkaa saapuvaksi Suomesta. Dokkarikuulumisia sain tekstiviestillä aamiaisen jälkeen. Dokumentti tulee ulos tv 1:ltä 4.11. "Ohjaaja" kyseli, lähdenkö ensi-iltajuhliin, mutten antanut vielä vastaustani. Nimeni julkaisuun lopputekseteissä annoin suostumukseni.

Tiistaipäivä oli raskas ja porukka väsynyttä. Mie olin maanantaihin nähden hyvinkin pirteä ja innoissani. Illalla oli juhlaillallinen. Moni jäi viettämään kosteaa iltaa, mutta mie livahdin jälkiruuan jälkeen suihkuun ja nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna oli varhainen herätys. Ohjelmaakin paljon ja aikataulu tiukka. Paluulento Suomeen oli seitsemän jälkeen illalla. Kotona olin puolenyön jälkeen.

Torstaina oli heti pitkä työpäivä talopalavereineen. Kotona olin vasta iltakymmeneltä. Perjantaina kotiuduin puoli kahdeksalta ja lauantaina vielä pitkä työpäivä. Kotona oli kaikki sujunut hyvin, mutta Miirumaaru oli ainakin selvästi ikävöinyt. On se niin lutunen. Mutantilla on vauhti niin päällä, ettei se varmasti ehtinyt juurikaan huomaamaan poissaoloani. Nytkin tyttöystävänsä on ollut taas koko viikonlopun meillä, joten eipä ole kumpaakaan paljon näkynyt. Yläkerrassa ovat ja mitälie tekevät.

Että semmoinen viikko. Kyllä nyt jaloissa tuntuu.

Hurja koliseva vuoristorata. Ihmisiä en tunne.

Suttuinen kuva hotellin ikkunan läpi.

Kotimatkaa odotellessa.