Ootteko ikinä nähny unta unennäkemisestä?? Miä näin koko viimeyön. Siltä ainaki tuntu. Jotenki semmonen olo koko ajan, etten nukkunu vaikka nukuinki. Näin itteni makaamassa sängyssä selälläni silmät kiinni. Jopa värähtelevät silmäluomeni. Sillai että silmät luomien alla liikkui edestakaisin. Välillä näin kuinka mun silmät aukes ja katse oli tyhjä, ilme pelottava, kuin kuoleman katse, niinkö. Puistattaa.

Aamulla heräsin umpiväsyneenä. Hermostuttava olo, jännitän. Puhelua ei vaan kuulu. Soittaakohan se ikinä? Vai pitikö mun soittaa? Jos olinki vaan semmonen vihonviimenen soittolistalla. Kaikki muut niin paljon parempia, ettei minuun kannata enempää aikaa tuhlata. En kestä tätä odotusta. Eipä silti, koko ajan on touhuttava, paikallani en osaa nyt olla. Hyvä niin, tässä talossahan hommia riittää!

Argh!

Edit klo 12.22

Puhelu tuli vihdoin ennen yhtätoista. Kuljin neuroottisesti känny kädessä ympäri huushollia. Pissattanu on kohta kuivumiseen asti, jännityksestä! Perjantaiaamuna olis työhaastattelu! Kääk!