Sietämätön kutina on korvien alapuolella. Aina aika-ajoin. Kutisee niin vietävästi. En tiedä johtuuko se antibioottikuurista vai mistä. Rasvaus auttaa aina ihan hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Lääkekuuri loppui vihdoin eilen illalla. Kurkku ei enää ole varsinaisesti kipeä, välillä tuntuu kun nielaisen. Miirumaaru herätti eilen illalla minut sohvalta. Vaati korvakuumemittaria. Ei sillä kuumetta ollut, varmasti vain väsymystä, raskas viikko on meillä kaikilla ollut. Kurkkasin tytön nieluun eilen. Turvoksissa on, mutta tytär kieltää sen olevan kipeä. Limaa tuntuu nousevan, niinkuin angiinassa yleensä. En tiedä, mie olen vaan niin kovin väsynyt näihin sairastamisiin. Veto on poissa.

Töissä kulunut viikko tuntui erityisen raskaalta. Mukavalta, mutta raskaalta. Aivan mahtava fiilis on, kun huomaa koko ajan tietävänsä enemmän. Silti joka päivä oppii paljon uutta. Sain kuulla yllättävältä taholta  kehuja siitä, miten olen myydä porskuttanut mulle vieraita tuotteita ihan siinä missä konkaritkin tuttuja. Eli pää jaksaa ja toimii, mutta jalat ovat olleet yllättävän väsyneet. Tosin työpäivätkin tuppaavat olemaan 10-12 tuntisia. Ehkä tämä  toipilaana oleminen  vaikuttaa.

Sisko soitti tänään päivällä. Kysyi olenko valmiina lähtöön. Supistuksia on usein ja välillä koviakin. Tosin ei vielä säännöllisesti.

Soikohan yöllä puhelin?