Tein  tänään töitä hullunkiilto silmissä. Menin aikaisin tekemään tavanomaiset velvoitteet ja heti myymälän avauduttua ihmisiä tulvi osastoille. Oli helppoja asiakkaita. Myynnillisesti peittosin kaikki mennen tullen. Jopa oma ennätykseni taisi rikkoutua.

Olen huomannut, että kun asiakas tajuaa tunnistaneensa minut entisestä työpaikasta, on jatko kuin silkkiä vain. Voin yleensä myydä heille mitä haluan, koska minuun luotetaan ja ammattitaitoani arvostetaan.

Tietenkin on päiviä kun mikään ei suju, eikä kukaan ole tyytyväinen. Onneksi ne päivät ovat harvinaisia.

Oma itsetuntoni on kohentunut työpaikan vaihtamisen myötä. Tunnen olevani tykätty. Edellisessä työpaikassa en. Paitsi Fabion ja Tirpan lähellä. Kävin kuluneella viikolla pyörähtämässä entisessä paikassa ja tunnelma oli taas kuin edelliselläkin kerralla. Myymis oli vapaalla ja lähisukulaisensa oli töissä kesätyöntekijän kanssa. Kun kesätyöntekijä poistui kahville, alkoi toinen kertoa totuuksia ilmapiiristä ja muiden työmoraaleista. Tuli entiset ajat selvästi mieleen. Minulla ja Tirpalla kun oli halua tehdä hommia, mutta silloin myymis ja lähisukulaisensa pelkäsivät omien varpaidensa puolesta. Nyt molemmat ovat myöntäneet, että silloin hommat toimivat ja työpaikka oli joka-aamuisen tulemisen arvoinen.

Niiden on vaan niin kovin myöhäistä valittaa.