sunnuntai, 20. kesäkuu 2010

Mutantti jaksaa yllättää

 Milloinkohan mie alan uskomaan, että Mutantti selviytyy asiasta kuin asiasta. Keväällä jännitin, että pääseekö poika pois edes peruskoulusta. Pääsi ja ihan hyvällä todistuksella vieläpä (petrasi paljon). Opiskelupaikan löytymiseen ei uskoa enää riittänyt. Paikka löytyi ja vieläpä siltä paikkakunnalta mistä halusikin. Ja ennen kaikkea mieluinen paikka! Tyttöystävän kanssa pääsivät Lahden seudulle molemmat. Taidanpa nyt alkaa epäilemään asunnon löytymistä. ;)

Eli nyt se poika sitten lähtee maailmalle. Muuttaa pois kotoa. En tiedä miten suhtautua. Osa minusta on nuorten puolesta innoissaan. Osa taas haikea ja hiukan pelokaskin. Onneksi veljeni asuu samoilla seuduilla opiskelupaikan kanssa, joten jotain "turvaa" on hädän hetkellä lähistöllä.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen alkoi kiireisenä. Uusi tavaratalopäällikkö on huipputyyppi, niin kuin edeltäjänsäkin. Vaativa, mutta niin pitää ollakin. Olen taas aitiopaikalla tutustumassa, osastopäällikön sijaisena olen suoraan tp:n alaisena. Uskon että hänenkin ohjissaan yllämme uusiin ennätyksiin. 

 

tiistai, 8. kesäkuu 2010

Uusi ajanlasku

Lomani viimeinen viikko menossa, enkä ole lainkaan päivittänyt blogiani. Aika on vain jotenkin mennyt. Olen miettinyt aina silloin tällöin tämän paikan lopettamista, mutta toisaalta en kuitenkaan halua. Salasanallisuus estää interaktiivisuuden, tai ainakin mahdottomasti rajoittaa sitä. Maailmassa on kuitenkin yksi henkilö, jota en blogiini kaipaa. Uudella nimellä ja uudessa paikassa bloggaaminenkaan ei kiinnosta nyt, joten antaa mennä näin. Kirjoitan enemmän tai vähemmän aktiivisesti tänne.

Kuulumisia. Aika monet teistä lukijoista on ystäväni facebookissa, joten monellekkaan ei tule yllätyksenä se, että menin viikko sitten naimisiin. Itse tapahtuma taasen oli melkein kaikille yllätys. Ehkä joku lukijoista muistaakin, että asia on ollut käsittelyssä aiemminkin. Ikinä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi toteuttaa sitä. Kunnes maaliskuun alussa piti ihan asiakseen mennä maistraattiin venettä rekisteröimään. Mies pyysi muina miehinä minut mukaani " hoitamaan se yksi asia samalla", eli hääpäivän varaus. Miirulle ja Mutantille kerroimme etukäteen, sekä parille lähimmälle ystävälle. Mies tosin oli kertonut jopa lähigrillin pitäjällekin, niin innoissaan se oli. Itse tapahtuma oli erittäin lyhyt ja koruton. Edes sormuksia emme vaihtaneet. Itse asiassa en sormusta edes halunnut, koska olin periaatteestakin vastaan kaikkea ruutiinia ja rituaalia. Toisaalta jo kihlasormukseni on niin iso ja paksu kultainen rengas, että sen rinnalla hyvältä näyttävä sormus olisi väistämättä tullut erittäin kalliiksi. Jos asia itseäni joskus alkaa vaivaamaan, ei mikään estä minua sitä symbolia hankkimaan. Nyt vain en halunnut. Tilaisuus sai olla kaikella tapaa koruton. Kirjaimellisesti. 

Tunnelma vihkimisen jälkeen oli hieno. Hihitytti ja itketti samalla. Ihmisten hämmästys ajankohdasta ja salaamisesta oli aitoa. Harva sitä menee naimisiin maanantaiaamuna klo 9. Sisko sen osuvimmin sanoikin:" Voi jumalauta". Hääpäivänä tai sen iltana juhlimme naapureiden kanssa meidän terassilla. Ilta olikin hauska ja täynnä naurua ja pulinaa. Mies tokaisikin seuraavana päivän osuvasti, että naapureiden kanssa ne vaan aina on ne mukavimmat bileet. Totta. Vähemmän mukavaa oli muhkea krapula ja se että mahdottomassa tutinassa piti alkaa Mutantin synttäreitä järjestämään ja  juhlimaan. Vieraita tuli paljon ja samalla siinä meitäkin onniteltiin. Hassuimmin reagoi siskontyttö. Hän kun ei lainkaan muistanut, että tulivat varsinaisesti synttäreille, ja siksi hämmästyikin suunnattomasti, että entinen mieheni ja anoppini oli meidän kanssa juhlimassa.  Tyttö oli vaan miettinyt mielessään että " Annalindalta nyt voi odottaa mitä vain, jopa sitä että juhlii häitänsä entisen miehensä kanssa. "

Varmasti moni olisi luullut, jopa minäkin, ettei mikään tulisi avioliiton myötä muuttumaan suhteessamme. Silti on muuttunut. Mies on silminnähden rennompi ja jotenkin sisäisesti rauhallinen. Ihan kuin vasta nyt olisi 12 vuoden yhdessäolon jälkeen loksahtanut yhdeksi meistä. Osaksi meidän perhettä. Enää sen puheista ei aisti  " minä ja te muut"-asennetta. Vaikea selittää tarkalleen, mutta uskon että ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Lauantaina loppui lasten koulut. Mutantti pääsi kuin pääsikin luokaltaan ja vielä ihan hyvällä todistuksella! Seiskan keskiarvo niin vähällä osallistumisella on ihme!!! Sain viikko ennen koulujen loppumista selvitettäväksi kolme aanelosta poissaoloja!! En viitsinyt alkaa keksimään syitä, vaan tyynen rauhallisesti kirjoitin nimeni lappuihin. Olemme kevään mittaan olleet opettajan kanssa sähköpostitse ja puhelimitsekin yhteyksissä noista poissaoloista. Hieno nainen. Teki kaikkensa itsekin, jotta Mutantti saisi päättötodistuksen. Miirun todistus taas koulunvaihdoksen jälkeen oli huonontunut, mutta ihan hyvä silti. 

Peikkopoika ja Hapsutin

 

torstai, 6. toukokuu 2010

Ei otsikkoa

 Enää reilu viikko loman alkuun. Pidän tänäkin vuonna lomani näin aikaisin, koska ajankohta on paras ajatellen tuota neljää viikkoa putkeen. Mikään muu rytmitys kun ei taida sopia mulle. Kokeiltu on.

Ensi viikolla Helatorstaina meillä on firman "urheilupäivä". Sillä nimellä vuosittaista koko firman kokoontumispäivää on aina kutsuttu. Nyt on teemana viiskytluku. Nimekkäitä esiintyjiäkin saattaa olla. Tai sitten ei.

Eilen olin kaiman kanssa shoppailemassa tarvikkeita tuohon juhlaan. Pitkää hiuslisäkettä ja meikkejä ja vaatteita.  Vaatteita ei varsinaisesti löytynyt, muita juttuja kyllä. Ja parkkipaikalle mentäessä löytyi auton puskurista pari isoa naarmua. Että kiva kiva.

 

 

lauantai, 3. huhtikuu 2010

Merkintä kalenterissa

 Tiedättekö miltä tuntuu ku uhkuu ja puhkuu ja tekis mieli puhaltaa kaikki kumoon? Miulla on toisinaan töissä semmoinen olo. Kaima palasi ennen joulua mammalomalta ja ei siinä kauan mennyt kun mulla oli hermo mennyt. Tyyppi on ehkä maailmaan itserakkain, itsetietoisin ja omasta mielestään täydellisin ihminen. 

Se ei kestä kun mie oon ehtinyt sen poissaollessa kerryttää meriittejä ja mainintoja ;) .

Miiru vaihtoi koulua talviloman jälkeen. On nauttinut siitä lähtien täysin rinnoin koulunkäynnistä. Mutantti ei paljon enää viihdy kotona, . Majailee tyttöystävän luona ja kotona käy vain kääntymässä tai kun ukon kanssa laittavat mopoa kuntoon. Poika oli osallisena kolarissa. Auto ajoi mopon perään ja laite meni lunastuskuntoon. Paitsi että ei me sitä lunastukseen haluttu vaan rahat siitä.

Rankahko talvi oli muutenkin. MIe sain ehkä pahimman infektion ikinä elämässäni. Polven kohdalta oli pöpö päässyt verenkiertoon ja siksi olin kuusi päivää tiputuksessa. Toivuin siitä, vaikka välillä oli usko mennä.

 

Ja meillä on uusi vauva. Pieni phalene(perhoskoira)-pentu muutti meille pari viikkoa ennen sairastumistani. Hapsu on ihana! 

 

 

perjantai, 22. tammikuu 2010

Kuulumisia viinilasin ääreltä

 Voi onpa pitkä aika kulunut edellisestä päivityksestä. Mitä enemmin aikaa onkin kulunut, sitä vaikeampi on ollut tänne tulla. Nyt tulin ja löysinkin kivat kommentit vakilukijoilta.

Olen puskenut töissä pitkiä päiviä syksystä. Tälle viikolle osui pakollinen pysähtyminen, eli saikku. Oikea käsi on vaivannut syksystä asti, haitannut jopa kirjoittamista. Mutta nyt syy oli jossain muualla. Fyysinen vaiva joka pakotti pysähtymään. Ei kuitenkaan flunssa, vaikka saikkulapussa lukikin "määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio." Ensimmäinen diagnoosi oli niin kiusallinen, että kieltäydyin ottamasta lappua vastaa.  Vaikka kyse olikin vaan hiertymän aiheuttamasta infektiosta. Lääkkeeksi sain silmävoidetta. ;)

Kotona kaikki on hyvin. Olen stressannut Mutantin takia ihan turhaan. Tai turhaan ja turhaan. Koulu kun ei tunnu kiinnostavan. Loppuvuosi meni poissaoloja poissaolojen perään allekirjoittaessa. Vuoden vaihteen jälkeen  opettaja oli jutellut pojan kanssa. Laittoi sähköpostia ja kehui ihanaksi pojaksi. Onhan se. Silloin kun haluaa. Miun ostaman uuden skootterin pöhkö kapinaansa meni vaihtamaan vanhaan moponrutjakkeeseen, joka varastettiin ja tuhottiin. Mie en suuttumukselta ollut siihen ottanut mitään turvaa liikennevakuutusta lukuunottamatta. Sunnuntaina ostin sitten pojalle semmoisen pelin minkä halusi. Olisi heti kannattanut. Halvemmaksihan se olisi tullut. On se kun tässä iässä vielä oppirahoja kirjaimellisesti maksellaan.

Miiru on ihana teini. Tosin koulukiusattu tavallaan. Nyt on itse omatoimisesti järjestämässä taas kouluvaihtoa. On se jännä, että samalta luokalta kaikki kiusatut siirretään kiusaajan tieltä, mutta itse sankari porukoineen saa angstata ja irvailla miten haluaa. Sattuispa vaan porukka miun tielle. Eivät ehkä tajuaisi edes mikä niihin iski. Niin hanakasti olen omiani halukas puolustamaan. Miirukin lakkasi syksyllä syömästä kun haukkuivat läskiperseeksi. Laihtuikin kymmenisen kiloa. Nyt on onneksi jo järkikin tullut vastaan ja tajuaa, ettei itsessä ole mitään vikaa. Ainakaan ulkonäöllisesti. Nättihän se tyttö on kuin mikä.

Ukko on ihana. Kiittelen mielessäni päivittäin, että oon niin ihanan miehen saannu. Tekee ja auttaa noissa nuortenkin asioissa. Töissä on päivät pitkät ja vielä iltaisin jaksaa rassata remonttia tai teinien kulkupelejä. Osaa se ärsyttääkin. Niin kuin vaikka tänään. Oli saunassa käynnyt lämmittelemässä, muttei viittinyt suihkussa käydä- voitte uskoa minkä mekkalan pistin kun töistä tulin. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Hemmetin hölmö. Meni se suihkuun lopulta kun aikani mekkaloin. Riisui vaattensa ja meni. Hitto!